27.3.2017

Täytyykö vääntää rautalagasta?




Tällä viikolla jatketaankin samalla aiheella kuin viime viikolle, eli viherkasveilla. En ole vielä löytänyt pikkuruukkuun sopivaa minikaktusta tai -mehikasvia, joten multienvaihto-operaation toinen osa odottelee edelleen toteutusta. Sen sijaan sain viikonloppuna näppeihini upean ja mahtavan kukkatuen, jonka isä teki minulle piirustukseni perusteella.

Edellisellä tapaamisella puhuimme multien vaihdosta ja kukkakeppitarpeestani. Puiset kepit kun tahtovat katkeilla mullassa muhiessaan ja aurinkoa kohti nojautuvat apostolinmiekat tarvitsevat tikkuja tuekseen. Piirsin mielessäni pyörineen pylpyrän paperille ja isä lupautui toteuttamaan sen mittojen mukaan. Soittelipa vielä seuraavalla viikolla perään, että maalataanko tukikeppi samalla mustaksi.

Tätä kirjoitellessani rupesin katselemaan, että keppikaunotar on oikeastaan aikas piilossa tuolla viherviidakossa. Taidanpa sittenkin ottaa ja siirtää kukkatuen näkyvämmälle paikalle keittiön ikkunalla olevan apostolinmiekan multiin.


20.3.2017

Multaa sormissa




Kevät! Taas on se aika vuodesta, kun huonekasvit muuttavat isompiin ruukkuihin ja saavat tuoretta multaa juuriinsa. Niin myös meillä. Meillä se ei tosin tapahdu ihan joka vuosi, eikä -kröhöm- ihan joka toinen vuosikaan, mutta tänä keväänä tapahtuu. Olemme jo vaihtaneet mullat kaikkiin apostolinmiekkohin ja kahteen heiluvalehtiseen, joiden nimeä en edelleenkään tiedä. Mullan vaihtoa odottelee vielä kaksi orkideaa ja yksi joulukaktus sekä ruukutusta uusin hankintani mehiruusuke (kuvissa oikealla). Lisäksi haaveilen minikaktuksesta tai minimehikasvista, joka mahtuisi kummalliseen tytön pään malliseen pikkuruukkuun.

Kuvissa näkyvät ruskeat lasiastiat ovat osa Urhonestojärjestelmää. Viiksiniekka kun tykkää samoilla kukkien keskellä kielloista piittaamatta. Urhon hortonomiaharrastuksen takia yksi heiluvalehtinen on jo nostettu seinälle amppeliin ja toinen lymyilee melkein eteisessä String-hyllyn ylimmällä tasolla. Hyllytetty kukkakin kaipaisi kipeästi amppelipaikkaa valoisammalta seinältä, mutta vielä en ole löytänyt sille tarpeeksi tukevaa ja suurikokoista seinätelinettä. Täytynee jatkaa kirpparikiertuetta, kun kaupoistakaan ei tunnu löytyvän sopivan kokoista ja sopuhintaista apua.


14.3.2017

Keltaista keltaisella




Tällä viikolla kurkataan pitkästä aikaa eteiseen. Piti ihan katsoa blogin aihetunnisteista kuinka pitkä on pitkä aika. Aika pitkä, ettenkö sanoisi. Tunnisteet osasivat kertoa, että olen viimeksi merkinnyt eteisen postaukseen syyskuussa 2014! Hupsista! On siis jo aikakin kirjoitella jotain eteisestä.

Viime viikolla toteutui parivuotinen haaveeni korvata eteisen aiemmat nupit Muuton The Dots -ripustimilla. Pitkällisten väriarpajaisten jälkeen pyysin ja sain joululahjaksi 4 kpl sinapinkeltaisia ripustimia. Joulun jälkeen ostin vielä itse yhden ison pylpyrän viisikkoa täydentämään. Viikonloppuna tartuimme sitten toimeen; irrotimme vanhat nappulat seinästä, porasimme reikiä suuremmiksi ja ruuvasimme Dotsit paikoilleen. Ja lopputulos on mielestäni tosi kiva! Keltaiset ripustimet sulautuvat keltaiseen seinään rauhoittaen samalla laukku- ja kassiryppään värikkyyttä. Hyvää (väriä) kannatti odottaa.


6.3.2017

Sohvaperuna




Ja maaliskuun aihe on ... sisustus! Yksi (ja tärkein) syy vähentää blogin kotijuttuja tälle vuodelle oli aiheiden puute: sisustuksen suhteen ei vain riitä kerrottavaa joka toiselle viikolle. Kun olen tyytyväinen johonkin kohtaan sisustusta, niin se myös pysyy samanlaisena pitkään. Enkä näe järkevänä tai edes kovin kiinnostavana raportoida blogiin jokaisesta ostamastani kiposta ja kaposta. Mutta nyt, monen kuukauden sisustusjuttupaaston jälkeen, on aiheesta taas jotain kirjoitettavaakin. Sisustuksessa on tapahtunut asioita ja niitä on suunnitteilla tapahtuvaksi tämän kuun aikana. Ensimmäisenä esittelyssä uusi (vanha) sohva (sänky).

Laverisohva, eli teinivuosieni sänky, kannettiin sisään vuoden vaihteen tienoilla. Samalla ovenavauksella pihalle lensi vanha petroolisininen sohva, jonka kissa oli raapinut yltä, päältä ja alta. Uusvanhaa sohvaa varten ostimme Ikeasta patjan ja kaksi jättityynyä (ei kuvissa). Patjan päällä on tällä hetkellä kutomani poppana, mutta se ja ne (jättityynyt) olisi tarkoitukseni päällystää kauniilla kankailla. Kankaat on jo hankittu, enää puuttuu ompeluinspis.

Vanhan sohvan poistuessa Urhon raapimisharrastus siirtyi hetkellisesti verhoiltuihin nojatuoleihin. En ollut onnellinen retkeilijä. Onneksi saimme kuitenkin vähitellen käännettyä Urhon mielenkiinnon oikeaan paikkaan systemaattisella kantamisella, kieltämisellä ja karkilla. Ei muuten ollut helppoa oikea-aikaisesta palkita raapimapuun raapimista, joten oikaisimme ja kuorrutimme raapimapuun Urhon herkkunappuloilla. Nyt häntäheikki menee raapimaan puuta oma-aloitteisesti ja ihan ilman nameja. Wuhuu!