26.6.2017

Erilainen juhannus


Perinteistä poiketen emme piipahtaneet tänä juhannuksena lainkaan mökillä. Niinpä perinteiset mökkijuhannuskuvatkin jäivät ottamatta. Sen sijaan vietimme koti-/ kaupunkijuhannusta ja kävimme aattona tallustelemassa Tampereella Hatanpään arboretumissa. Sinne oli päätynyt moni muukin; oli kävelijöitä, pyöräilijöitä, istuskelijoita ja toisia kuvaajia. Eli toisin sanoen yllättävän paljon muita kaupunkijuhannuksen viettäjiä.

Minä suuntasin katseen ja kameran järvelle ja napsin pilvien takana piileksivästä auringosta muutamia kuvia. Oikeastaan ensimmäinen auringon suuntaan ottamani kuva (ei postauksessa) oli onnekas vahinko. Huomattuani puiden muodostavan tummanpuhuvan ja dramaattisen kehyksen kuville, ryhdyin innoissani kuvaamaan lisää samankaltaisia ja vielä tummasävyisempiä otoksia. Eli tässä "best of" kuvia tältä juhannukselta :)






20.6.2017

Ruskea ja valkoinen



Värit ovat kirpputoriostosten... Nyt on siis niiden kuun alussa lupailemieni kirppislöytöjen vuoro. Niitä ei olekaan näkynyt blogissa muutamaan hetkeen - ainakaan omana erillisenä juttunaan.

Ensimmäisen löydön, eli ruskean puukulhon, tein keväällä Akaan kirpputorikeskuksesta Kylmäkoskelta. Pikkukulho maksoi kokonaiset 1,50 euroa ja nyt se pitää rannekelloa ynnä muuta pikkutavaraa lähtövalmiudessa eteisessä. Päädyimme kirpparille (ensimmäistä kertaa ikinä muuten), kun olimme palaamassa Urjalan Wanhalta Marilta. Kirpputori-keskuksessa oli mukavasti myyntipöytiä ja jonkin verran huonekalujakin, joten siellä voisi poiketa toistekin.

Kesän (tai no, ainakin kesäkuun) alussa kävimme pitkästä aikaa Hämeenkyrössä L.A. kirpputorilla. Kirppiksen pöydät ovat yleensä täynnä ja siellä on aina tarjolla myös mielenkiintoista, oikeasti vanhaa, tavaraa. Usein Hämeenkyröstä tulee poistuttua tyhjin käsin, mutta tällä kertaa tein löytöjä oikein kaksin kappalein. Heti kirppiskierroksen alussa silmiini osui yksinkertainen, kannellinen keramiikkapurkki. Seitsemän ja puolen euron hinnallaan esine venytteli itselleni asettamaa viiden euron hintakattoa, mutta keksin purnukalle heti käyttöä puukulhon parina ja pienten korujen piilona.

Valkeaan varjostimeen en kiinnittänyt ensin mitään huomiota. Väistellessäni lattiavalaisinta toistamiseen kirpparin kapealla käytävällä, pysähdyin kuitenkin katsomaan sitä tarkemmin. Varjostin oli itseasiassa melko laadukkaan näköinen. Sen vekit muodostuivat monesta taitoksesta ja sen sauma oli ommeltu, eikä esimerkiksi liimattu. Valaisimen jalka sen sijaan näytti kömpelöltä. Ikään kuin varjostin ja sen valkoinen jalka eivät olisi kuuluneet yhteen. Pohdin voisiko varjostin olla Le Klintin, jonka valaisimista olin kuukausia aiemmin nähnyt Youtube-videon. Toisaalta mietin, että mitä jos se onkin vain joku Ikean vanhempi malli.

Valonlähteen kymmenestä eurosta kuuteen euroon pudotettu hinta ei kuulostanut kovin pahalta, joten päätin ottaa riskin. Kotiin päästyämme ryhdyin heti selvittämään varjostimen alkuperää. Päällisin puolin se näytti Tage Klintin suunnittelemalta Le Klint 1:ltä, mutta en löytänyt mistään kuvia varjostimen sisuksista asian varmistamiseksi. Otin jalastaan irrotetun varjostimen vielä tarkempaan syyniin ja silloin huomasin: varjostimen sisäpuolelle sauman viereen oli painettu "Made in Denmark Le Klint"! Wuhuu, kerrankin löysin kirpputorilta designia ilman, että se lukisi hintalapussa kissan kokoisilla kirjaimilla!



Ps. Hoksasin juttua kirjoittaessani, että myös kuvissa taustana käyttämäni pöytä on kirppisostos muutaman vuoden takaa. Tarkempi tarina siitä löytyy täältä :)

Pps. Ja se jalka. Se paljastui aidoksi ikealaiseksi!


12.6.2017

Peltilehmä ja maalatut kadut



Finlaysonalueelta Finlaysonin alueelle eli Forssasta Tampereelle. Kävimme viime kesänä ensimmäistä kertaa Finlayson art area -kuvataidetapahtumassa ja eilen suuntasimme tutustumaan tapahtuman tämän vuotiseen tarjontaan. Etukäteen osasin odottaa katumaalauksia ja tietenkin ylimmän kuvan (uutisissakin vilahdellutta) Miina Äkkijyrkän Holy Calf -peltilehmäveistosta.

Tänä vuonna olimme liikkeellä hyvissä ajoin ja jopa liian ajoissa. Yritimme nimittäin jo viikko sitten mennä kuvaamaan katumaalauksia, mutta alue olikin suljettu ja siellä täällä näkyi haalarihemmoja heilumassa maalaustelojen kanssa. Toinen kerta toden sanoi ja sunnuntaina (päivä tapahtuman avajaisten jälkeen) pääsimme esteettä tutkailemaan Finlaysoninkujan ja Väinö Linnan aukion teoksia.

Nappasin uusintaotokset parista alueelle myös viime vuonna maalatusta Finlaysonin kuosista ja kahdesta aivan uudesta katumaalauksesta. Toiseksi ylimmässä kuvassa näkyy Finlaysonin Elefantit-kuosi ja toiseksi alimmassa Aalto-kuosi. Keskimmäisessä kuvassa on Karoliina Saviluodon Räsymatto-katumaalaus ja alimmassa kuvassa siivu katutaiteilija Ville Färsaarten ja runoilija Anna Isoaron yhteistyökatumaalauksesta.







5.6.2017

V niin kuin Forssa



Kesäkuussa kuikuillaan vähän kotinurkkia kauemmas. Tulossa on niin kesämenoja kuin kirppislöytöjäkin.

Ensiksi Forssaan. Sinne päädyin pari viikkoa sitten muutaman tunnin varoitusajalla siskon ja siskonpojan kanssa. Nappasin kameran reissuun mukaan ihan varmuuden vuoksi, sillä olin kuullut huhuja, että Forssassa olisi Finlaysonin tehtaanmyymälä. Huhut ja puheet pitivät paikkansa ja kaupungista löytyi kuin löytyikin kodintekstiiliyrityksen myymälä. Valitettavasti se vain oli jo ehtinyt mennä siltä päivältä kiinni. Jouduin siis tällä kertaa tyytymään liikkeen näyteikkunan tuijotteluun.

Myymälä sijaitsi kuitenkin hienolla, vanhalla tehdasalueella, joten pistin kameran laulamaan. Sain selkänikin kipeäksi pällistellessäni pää kenossa ja selkä kaarella alueen upeita punatiilirakennuksia. Tässä siis muutama valikoitu räpsy Forssan Finlaysonalueelta.